Tässä kirjassa on eri lukija (Jani Karvinen), kuin Pulupoin ja Ponin kirjassa. Ei kukaan tietenkään ole Vesa Vierikon veroinen, mutta ihan hyvä Janikin on. Lapset väittivät, että onhan se sama lukija. En antanut lasten vielä kuunnella enempää, vain pieniä näytteitä testatakseni, onko kirja lapsista yhtä hauska kuin minusta ja kun tykkäsivät niin en malttanut olla kuunteluttamatta yhtä hauskaa pätkää. Lapset itsekin halusivat säästää kirjan reissukirjaksi.
Pojat ovat suunnitelleet Suomen reissua ja olemme keskustelleet, haluavatko he Kierikkiin. Nuorempi, joka innostui kamalasti kivikaudesta keväällä, on ollut vähän vastahakoinen, isompi taas on aivan innoissaan paikasta. Riippuu tietysti säästäkin, tuskin siellä on kivaa, jos sataa ja tänä kesänä näyttää lähinnä vain satavan ja satavan. Sanoin, että voihan sitä yhtä hyvin tehdä retken vaikka Iin uuteen hienoon ompelutarvikeliikkeeseen. Ei kuulemma voi. Ei kuulema edes tarvitse ajaa Iin kautta. Mutta väitin, että kylläpäs pitää, koska muuten ei pääse joen yli. Tulin sanoneeksi å. Puoliso ja lapse riemastuivat, että ensin on Ii ja sitten å. Sanoin, että joo se on Iiåå ja Kierikkisaari on ö i Iiå. Lausuin vielä kauniin ruotsinkielisen kesärunon: "Hö ö i Iiå". (Heinäsaari Ii joessa). Oikeasti Iijoki ei ole å vaan älv. En taaskaan muista mitä eroa niillä on, vaikka kysyn sitä joltakin varmaan kerran vuodessa. Kyllä ruotsi on sitten kaunis kieli. Puolison mielestä taas Suomessa on kummallisia paikannimiä. No, en voi väittää vastaan, mutta Ii ei pääse edes top sataseen sillä listalla.
Kuvassa paikallinen "å". Se on tosiaan "å", tiedän sen sen nimestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahduta kommentillasi sekä minua että kanssalukijoita. Kommentit ovat blogin ainoa polttoaine.